sulkahernepuu

torstai 15. kesäkuuta 2017

Meille muutti monta vuotta sitten sulkahernepuu, josta tuli hipsukkalehtineen Gebsun oma puu. Puu sai pienenä tuekseen sitomispaketin, jossa tuli mukana myös nimilappu ja Poika siihen heti kirjotti Gebsun omistajaksi. Gebsulle tämä puu sopii loistavasti olomuotonsa ansiosta.





 Sulkahernepuu oikein loistaa kultaisena tässä kauniissa kesäkuun valossa.
Puu menetti toissatalvena ison osan runkoaan, toisen päähaaran, mutta onneksi vielä jäi jäljelle.



 Gebsun sulkahernepuu sai Kiinanmatkalta tuliaisina muutaman pienen kissakoristeen.


Gebsun omistuslappu on kulunut harmaaksi vuosien varrella, tekstit eivät enää erotu.
Bélalla on oma kukka, päivänlilja Béla Lugosi ja Nipsu omistaa pilvikirsikan. Jesse ei ole vielä omaa kasvia puutarhaan.  Mikähän kasvi Jesselle sopisi, hmm.

Onko muilla tapana omistaa puita tai kasveja? Perheenjäsenille tai lemmikeille?
Mun lapsuudenkodissa oli meillä kaikilla neljällä lapsella omat puut, siitä lienee tämä tapa tullut.

22 kommenttia:

  1. Hih, luin ensin suklaahernepuu. :D
    Meillä ei ole kasveja omistettu kenellekään erityisesti, mutta eipä nuo nykyään hengissäkään pysy...
    Jesselle sopisi jokin pörheä ja villi kasvi, sellainen silitettävän söötti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gebsulle sopis suklashernekin, kun on suklaatiketti väriltään. Ehdottomasti pörheyttä ja villiyttä pitää Jessen kasvilla olla :)

      Poista
  2. Hauskan näköinen tuo sulkahernepuu!
    Jokaisella perheenjäsenellä kuuluu tietysti olla oma puu pihassa. Joillakin niitä on useampiakin. Ja pyöreissä synttärijuhlissa aina istutetaan lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puu on todella hieno syntyärilahja, kunhan paikka löytyy.

      Poista
  3. Ahaa, siksi se on Gebsun! Mietinkin, että mikähän tarina siinä on. Kaunis puu on, onneksi runkoa jäi vielä jäljelle, sääli olisi, jos noin kaunis puu kokonaan tärveltyisi.

    Meillä on Zamioculcas-palmuvehka, joka on Figon. Sen Figo sai (kaverilta) silloin, kun sen viikset täytti hortonomeilta vaadittavan mitan (tynkäviiksiset kissanpoikaset eivät kuulemma voi olla hortonomeja!).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poika sen vaan päätti nimetä Gebsulle ja ihan paras ratkaisu olikin. Onneksi jäi vielä jäljelle ihan hyvä määrä, toivottavasti ei enää lumet lisää lohkaise.
      Haa! Aloittikohan Jesse hortonomin hommat liian aikaisin ;) Tuo Zamioculcas on todettu hyvin kissakestäväksi.

      Poista
  4. Olen kerran istuttanut puun, mutta se oli vuokrakodin piha joten johan sieltä on lähdetty 25 vuotta sitten. Istutin, kun sattui sellainen kesä että rakastuin ihanaan miäheen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No etkö ole ajatellut hiipiä salaa katsomaan puutasi?
      Mun entisen elämän omakotitalo on aikas lähellä ja aina tarkistan istuttamieni kasvien tilanteen ohiajaessa....

      Poista
  5. Meillä oli mummin pihalla omat kukat, sen jälkeen jotenkin perinne kuoli. Minun kukkani oli särkynyt sydän <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Särkynyt sydän on ihana kukka <3 Onhan sulla se muistona puutarhassasi?

      Poista
  6. Sulkahernepuu on kaunis ja tosiaan melkeinpä loistaa kukkiessaan auringossa, kuten riipoahernepuukin.
    Meillä ei ole erikseen nimikkopuita, mutta nimikkokasveja kylläkin. Varsinkin toisilta saadut kasvit säilyttävät antajansa nimen miltei paremmin, kuin oman kasvinimensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Mulla on ihanilta blogiystäviltä monta kasvia, jotka on erityisen tärkeitä.

      Poista
  7. Sulkahernepuu on aikas näyttävä,
    erikoinen ja onneksi vain osa siitä tuhoutui.
    Kun olin lapsi niin meillä oli omat nimikko-omenapuut ja vieläkin muistan oman puuni lajikkeen, se oli harmaajyllinki.
    Se kyllä on totta, että jos on saanut jonkun kasvin, niin se kyllä kantaa antajansa nimeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista harmaajyllinkiä koskaan edes kuulleeni. Mun puuni oli koivu.

      Poista
  8. Kaunis puu! Jotenkin kevyen näköinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sopii tuohon paikkaa juuri keveytensä ansiosta.

      Poista
  9. Meillä kuoli tänä keväänä jonkin moinen hernepuu. Siinä oksat roikkuu alaspäin ja puu on muutenkin kooltaan pieni.
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan. Joskus täytyy yrittää uudestaan, että onnistuu kasvatuksessa.

      Poista