meooOWWW, nimeni on Béla

perjantai 25. toukokuuta 2012


  Synnyin päivälleen 4 vuotta sitten Anatolian kissalassa Tampereella. Sain nimekseni Anatolian Superblack, koska olen musta ja super;) Kissalan Sanna kertoi, että heti kun olin syntynyt, niin yksi Pirkko oli ihastunut kuviini  ja tahtoi tavata mut. Sanna ja Pirkko tunsivat toisensa, koska Pirkolla oli saman kissalan siiamilainen Viuhti, Anatolian Just For You. Ja Viuhti on tosiaan mun kaukainen sukulainen, isosetä. Tai oli. Koska Viuhti oli niin kiva, Pirkon perhe halusi lisää itämaisia kissalapsia. Ja minut siis valittiin, koska olen niin super. Ja Musta.  Se kun on mun mammani Pirkon lempiväri....


Pirkko, husbend ja Poika kävivät mua katsomassa Kissalassa kun olin vielä pieni vauvva. Ne sanoivat, että olen ihan tarratassu, koska pidin silloin kynnet aina ulkona. Olin niin pieni, etten vielä tiennyt että kynnet kuuluu pitää tassun sisällä piilossa. Heti ekalla tapaamisella me kaikki tykättiin toisistamme. Olin vuoron perään mamman, isukin ja veljen sylissä. Superkissa. 



Sanna lähetti tosi usein mammalle musta kuvia ja kyllä me tavattiinkin monta kertaa. Isukkia varsinkin nauratti kuva, missä näytän merihirviöltä, mutta olen niin macho että kestän tuon pinkin värin. 
Sanna kysyi mun uudelta perheeltä, että mikä olis mun lempinimi ja Poika sanoi että Bläkkäri. Mamma piti sitä nimeä tyhmänä, mutta isukki tykkäs siitä, kun se oli vähän niinkuin englantiakin. Sitten Poika olis halunnut mun nimeksi Bob, mutta Bobin kutsuminen olis ollut mamman mielestä hassua ja niin mammakin suostui Bläkkäriin. Jokin kumma tilanne oli mammalla, kun se ei osannut ehdottaa mitään nimeä?! Paitsi Mamman Musta Kultaa, mikä ei ole kovin kätevä kutsuessa.

Ja sitten elokuussa mä pääsin mun uuteen kotiin, mamman, isukin, veljen, Viuhtin ja Reetun seuraan. Musta tuli pikkuveli kissaveljilleni. Viuhti otti mut heti suojaansa ja viisas Reetu hoiti aina tarvittaessa. Mammalla ja isukilla on hassu tapa nimetä kissat marjoilla tai hedelmillä, musta tuli tietty Mustikka. Isukki sanoo mua myös  unkariksi Fekete Macska.




Kun olin vauvva,  Mamma opiskeli aina  jotain sairasta hoitamista ja mulla oli aina tapana maata mamman rinnan päällä, jotta mamma näki kirjaan tai tietsikkaan. Kun olin ihan litteänä, niin mamma kuiskas mulle että Mamman kultsi.  Isukki ja mamma muuten osti mulle oman sohvan.
 

Pikkuisen salaa perheeltä mä keksin ittelleni kivan harrastuksen. Kaapelit! Tykkäsin tosi paljon kaikista johdoista, mitä pikkuisempi, pyöreämpi  ja pehmeämpi, sen parempi. Pojan kuullokkeiden johdot oli ihan parhautta, myös mamman kännykkälaturien johdoista tykkäsin.  Isukki kyllä sanoi, että koko palkka menee kaapelien uusimiseen ja sitten kerran ne oikein pelästy, että jos mä nielen niitä kaapeleita kanssa ja niinpä isukki laittoi kaikkiin eristysnauhan ympärille. Ja kaapeleista tuli ihan tyhmiä. Tässä kuvassa oon vielä vauvvana kissalassa, mutta haaveilen jo kaapeleista. Olenhan Kaapelimies.



Kukkapusero kuuluu mun kummitädille. Ja joo, mulla oli kissanristiäiset ja myös mun synttäreitä juhlitaan aina enemmän tai vähemmän.

 Alkukesästä 2009 Viuhti kuoli. Ja seuraavana talvena mä sain uuden pikkuveljen Unkarista. Mamma on kirjoittanut siitä jutun blogiinsakin. Siellä on munkin kuva!


Tässä kuvassa mä olen Bélana, eli Béla Lugosina. Mulla nyt vaan sattuu olemaan tuollaiset söpöt vähän pitemmät draculahampaat. Béla-nimestä on monta väännöstä kuten unkariksi Bécu joka on suomeksi Beeluska. Bélushka  tai Lugosi Béla sanajärjestys ovat myös ihan unkarilaisia nimiä. Jos joku lukija ei tiedä, niin isukki on unkarilainen. Blackkiss on sitten taas kivaa sanaleikittelyä. 
Vaikka mä kuvissa näytän vähän Yrmyltä, olen oikeasti todella hellä, oikea Herra Hellä. Vaikka putoisin isukin olkapäältä maahan asti, en jarruttaisi kynsilläni. En, vaikka isukki on tosi pitkä! Mä oon niin Viisas Kissa, kuten vanhemmat sanoo. Ja Uljas ja Upea ja Musta pantteri.

Mun isoveli Reetu oli kova hiirestäjä, se toi meidän ulkoiluhäkistä aina mammalle eväitä. Pikkuisena mäkin seurasin sen neuvoja ja metsästin mammalle. Sain kerran kastemadon ja kerran sammakon. Toin ne mammalle, joka oli vähän hämmästyneen näköinen. Enkö olekin varsin superhyvä. Supermusta. Nanna opetti mut avaan ovia, hyppään vaan ovenkahvaan ja roikun siinä niin kauan, että ovi aukeaa.
Kesällä 2010 Nanna-pappa eli Reetu isoveli muutti autuaammille hiirestysmaille.  Ja seuraavana syksynä mamma lähti kaveriensa kanssa matkoille ja sanoi, että käy samalla reissulla Hyvinkäällä katsomassa kissavauvoja. Jotain kummallisia pitkäkarvaisia itämaisia. No arvasin kyllä, kuinka siinä kävi, sieltä se mamma kotiutui kissavauvan kanssa. Se kissa on Gebsu. Ja musta tuli kissakatraan Pomo, vaikka olin itse hädintuskin kahden vanha! Koska Gebsu on pitkäkarva ja me Nipsun kanssa olla lyhytkarvoja, ollaan me Lyhkärit. Gebsun kanssa me ollaan suomalaiset. Ja Nipsu-Gebsu yhdistelmä on tietty nuoret. Ihmeellinen hinku noilla ihmisillä meitä ryhmitellä.
 
Kun Gebsu oli pieni, se oli ihan villi. Mä jouduin kauheesti sille huutaan, että verhoihin ei saa kiipeillä, eikä kukkia syödä. Pomon täytyy huolehtia talon tavoista. Mä myös aina sanon isukille, että tiskikoneen tyhjennys on kamalaa, eli huudan koko tapahtuman ajan. Lasien kilinä sattuu mun korviini. Mamma ja Poika muuten tyhjentää tiskaria paljon hiljempaa....
Viime syksynä mamma ja isukki alkoivat opiskelemaan espanjaa ja musta tuli Gato Negro. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, sanoo mamma.

  


Mä tiedän sen, että olenkin mamman rakas lapsi, koska mammalla on niin paljon kaikkea musta kissa-juttua. Sen korviksessa on mun kuva, autossa roikkuu mun kuvani pehmona, kännykässä roikkuu musta kissa ja pussukassa on musta kissa. Mamman käteen on myös tatuoitu mun kuvani<3

"Tänään juhlitaan mustaan samettihaalariin pukeutuneen kissaherramme synttäreitä,
Onnea Béla 4 vuotta! "
Mamman mielestä mä tarvitsen punaiset kukat!

Heippa ja kiitos seurasta, oli mukavaa kun mamma antoi mun kerrankin ite kirjoittaa...
 
ps. olisin vielä tahtonut kirjoittaa valokuvauksesta,  lentämisestä ja saunomisesta, mutta mamma sanoo että tarina on liian pitkä.
ps2 . mamma sanoo, että mun olis pitänyt kirjoittaa mustasukkaisuudestani, koska se olis mulle terapeuttista....

38 kommenttia:

  1. Oikein paljon onnea nelivuotialle Bélalle! Olet oikein komea kissapoika, ja vaikuttaa siltä että mammasi rakastaa sinua HURRRRrjan paljon:)

    Hyviä synttärijuhlia sinne!

    VastaaPoista
  2. Oi mikä kertomus, Lugosi Béla, Bläkkäri, Gato Negro! Paljon onnea 4-vuotiaalle hurjan näköiselle Supermustalle Herra Hellälle. Tässähän on pieniä viittauksia uusiinkin postauksiin, esim. tuo kissan mustasukkaisuus kiinnostaa tätä lukijaa. Terveisiä Bläkkärille myös Ruskalta, nuorelta kissarouvalta. Ihania vauvakuviakin, olet aivan mahtavasta poikueesta kotoisin, yksi vitivalkoinenkin sisarus. Yhdessä te olette siis mustavalkoiset sisarukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Paula ja terkut Ruskalle. Ai mun mustasukkaisuus kiinnostaa, hmm -kysyn mammalta pääsenkö uudestaan blogittaan...
      Mun poikueessa kaikki oli eri näköisiä, värisiä ja tuo valkoinen oli vauvvana mun lempitappelukaverini, Simo eli Simply Simon.
      Bèla

      Poista
  3. Onnea komealle kissanuorukaiselle ja kiitos hauskasta elämänkerrasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ei tämä aina pelkkää hauskaa kyllä ole, kerron sitten joskus. Mutta yleensä on hauskaa,
      Béla

      Poista
  4. Olet kyllä varsiainen Supermusta!!! Ihana juttu, ihana, ihana! Lisää juttuja Béla! Saunomisesta ja lentämisestä, ja mustasukkaisuudestakin sitten kun olet valmis avautumaan siitä ;-)
    Samettihaalarinen kotipantteri ♥ Tiedän hyvin, meillä asuu samanlainen! Joka on myös mamman musta kulta, älä nyt tule mustasukkaiseksi, meidän mammojen sydämiin mahtuu hirveän paljon! Ja Mustin työnimi pikkuisena siellä maalla oli Mustikka. Niin että on teissä vähän samaa :-)
    Iiiiihanat kuvat, merihirviö ja korillinen jättikorvia jne.
    Paljon onnea Supermustalle Sankarille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Saila ja sinun Mustikka-pantterisi ;)
      Nyt varmasti mamma taipuu, kun moni jo toivoo, ja pääsen kirjoittaan lisää. Juttujahan musta (!) löytyy.

      Poista
  5. Ihana tarina. Onnea 4-vuotiaalle Bélalle!

    VastaaPoista
  6. Lämpimät onnittelut sinulle Béla! Oli kiva lukea tarinaasi. Kasvokuvasi koskettaa aina jotenkin niin suoraan sydäntäni, Herra Hellä ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri, onnitteluista. Kiva kun tykkäät mun tarinasta, se kun kertoo mun elämästä. Mammakin sanoo että mun kasvot on koskettavat..
      Mjau,
      Béla

      Poista
  7. Komea kissa ja hauska tarina! Supermusta on kyllä ihan täydellisen osuva lempinimi hänelle :)

    VastaaPoista
  8. Synttäri onnittelut täältäkin Belalle!
    Ihana kissa ja mukava tarina.

    VastaaPoista
  9. Onnee! Äläkä liikaa kuuntele sun mammaa vaan kirjoita ihan niin pitkästi kuin vain haluat. Olisin hyvin voinut lukea enemmänkin! Valokuvauksesta ja mustasukkaisuudesta olisi kiinnostavaa kuulla. Kirjoita siis pian uudelleen, oi Supermusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jenni.
      Luulen, että mamma antaa mun kirjoitta toisenkin kerran, koska moni kaveri on sitä toivonut. Mustasukkaisuudestani en kyllä tahtoisi kertoa, mutta jos mamma niin sanoo niin katsotaan....
      Béla

      Poista
  10. Oi onnea koko poppoolle! Ihastus!

    VastaaPoista
  11. Hihih, taitava kissa sinulla, kun osaa kirjoittaakin :) Mutta kyllä nuo ovat järkyttävän suloisia nuo pennut, voi että.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Superkissahan nyt osaa mitä vaan, lentääkin! Tuo pentue oli kyllä erikoinen, kun kaikki vielä eri värisiä.

      Poista
  12. Myöhästyneet onnittelut! Siinäpä vasta tarinaa :)

    VastaaPoista
  13. Ihastuin sun mustaan kissaan. Mulla on myös kissoja mustia. He ovat tavallisia maatiaisia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Mustat kissat on ihania!

      Poista
    2. Kummitäti lähettää terveisiä :) Ninnikin lähettäisi, mutta noin komean kollipojan kuvat saattaisivat sekoittaa kissaneidin pään, joten en näytä niitä ;)

      Synttärionnea ja paljon uusia bläkkärimäisiä seikkailuja!!!

      PS. Oot ihan ylisöpö siinä "merihirviö"-kuvassa

      Poista
    3. Hurrr, meooWWW :)
      Vai et uskalla mun kuvia näyttää Ninnille, mä oon kyllä ihan vaaraton. Kiitos onnitteluista ja söpöttelyistä,
      kummikissasi Bèla

      Poista
  14. Kivaa kissatarinaa. Hän 0n varsin ylvään, sanoisinko vallan majesteettisen näköinen :)Paljon onnea hänen majesteetilleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hänen majesteettinsa kiittää huurrr.

      Poista
  15. Ihanaa kissatarinaa. Kyllä kissat ovat ihania ja viisaita eläimiä ja itsenäisiä, eivätkä suostu palvelijoiksi kuten koirat. Minä näin omassa, jo pois menneessä, kissassani sellaista arvokkuutta ja tietoisuutta asioista joita me ihmiset ei nähdä, sain siitä jopa todisteenkin.
    Parhaat, vaikkakin myöhästyneet onnittelut !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissoilla on oma luonne, eivät tosiaankaan ole palvelijoita vaan me ihmiset saamme niitä palvella ;)
      Ja mikäs sen mukavampaa. Useita kertoja on miehen kanssa todettu, että elämä ilman kissoja olis tylsää.
      Béla kiittää onnitteluista.

      Poista